Pelkkää simpanssia
15.6.2023
Suomalaiset merimiehet ovat vihaisia: he haluavat tehdä töitä, mutta heidän työntekonsa merillä on tehty tänä päivänä vaikeaksi. Joskus jopa mahdottomaksi ja äärimmäisessä tapauksessa estetään, jos merimiehen työkyvyn ei katsota olevan merimieslääkärintarkastuksessa merityöhön sopiva.
Kaikkien meritöihin hakeutuvien merimiesten – niin uusien merenkulkijoiden kuin kokeneempien konkareiden – on käytävä merimieslääkärintarkastuksessa, jotta he voivat työskennellä laivalla. Uusien merenkulkijoiden on käytävä merimiesterveyskeskuksessa merimieslääkärintarkastuksessa ennen työsuhteensa alkamista. Merillä jo työskentelevien merimiesten tulee käydä merimieslääkärillä kahden vuoden välein.
Jos merimieslääkäri ei pidä merimiestä aluspalvelukseen soveltuvana, eli hänen terveytensä ei katsota olevan syystä tai toisesta merityöhön sopiva, merimies voi hakea Traficomilta poikkeuslupaa, eli dispanssia, päästäkseen merityöhön. Tämän hakemusrumban ikeeseen joutuvat tänä päivänä monet merimiehet: pelkkää simpanssia, eli dispanssia.
Miksi laivatyöhön pääsystä on tehty Suomessa vaikeampaa kuin muualla?
Tilanne on käsittämätön ja saanut suomalaiset merimiehet todella vihaisiksi: he haluavat tehdä merillä töitä, mutta heidän työntekonsa tunnutaan estävän. Merimiehet ovat kouluttautuneet merityöhön ja heistä monilla on vuosien ja jopa vuosikymmenten kokemus merityöstä: miksi heidän työntekonsa laivalla pyritään torppaamaan? Entä miksi uusien, merille mielivien, laivatyöhön pääsystä on tehty niin vaikeaa?
Laivoilla on tällä hetkellä huutava pula työvoimasta: suuret ikäluokat ovat jääneet eläkkeelle ja merimiehiksi tarvitaan uusia osaajia. Merimieslääkärintarkastus ja viranomaistoiminta uhkaavat katkaista monien lupaavien merimiesten työuran jo alkumetreillä. Tätä eivät varustajat, saati merenkulkijat itse, voi katsoa hyvillä mielin. Kuinka tähän tilanteeseen on päädytty?
Kenelläkään ei ole varaa odottaa kuukausia tietoa merityökelpoisuudesta
Ongelman juurisyy on merimieslääkärintarkastus, jossa on kaksi perustavanlaatuista ongelmaa: jotta suomalainen merimies voi hakeutua laivatyöhön, hänen on käytävä lääkärintarkastuksessa juuri tehtävään valitulla merimieslääkärillä, joka työskentelee meriterveyskeskuksessa. Aiemmin meriterveyskeskuksia oli Suomessa yhdeksän, mutta niiden määrää on vähennetty viime vuosina. Suomessa monilla paikkakunnilla kärsitään tällä hetkellä lääkäripulasta - ja yhden käden sormilla laskettavissa ovat meriterveyskeskuksissa alkutarkastuksia tekevät merimieslääkärit. Heitä ei yksinkertaisesti ole, mistä johtuen merimiehet joutuvat odottamaan merimieslääkärintarkastukseen pääsyä jopa useita viikkoja, mikä puolestaan siirtää heidän meritöihin pääsyään.
Hyvä kysymys myös on, kuinka moni nuori jaksaa matkustaa toiselle paikkakunnalle merimieslääkärintarkastukseen ja odottaa lääkärintarkastukseen pääsyä useita viikkoja? Todennäköistä on, että nuori hakee maista muita töitä, joissa töihin pääsee huomattavasti helpommalla. Pitkät jonotusajat merimieslääkärintarkastukseen näkyivät varsinkin viime kesänä, kun laivat aloittivat koronarajoitusten purkauduttua jälleen liikenteen ja merille etsittiin kissojen sekä koirien kanssa työntekijöitä.
Miksi Suomessa merimiehille tehdään palomiesten testejä?
Toinen ongelma merimieslääkärintarkastukseen liittyen on merenkulkijoiden testaus: Suomessa ei ole montakaan ammattiryhmää, joilla on yhtä kovat testit kuin merimiehillä. Merimieslääkärintarkastuksessa tarkistetaan painoindeksi, kuulo, näkö, kysellään henkistä hyvinvoinnista ja alkoholinkäytöstä - ja kuuleman mukaan tänä päivänä on laitettu jopa polkemaan kuntopyörää, vaikka kaikki hyvin tiedämme, että tämä testi ei ole mitenkään välttämätön lääkärintodistuksen saamiseksi, vaan perustuu nähtävästi vain kyseisen lääkäriketjun omaan liiketoimintamalliin ja voitontavoitteluun: merimiehille tehdään kalliita testejä, joilla lääkäriketju tienaa rahaa.
Ei olekaan ihme, että suomalaiset merimiehet ovat pettyneitä ja vihaisia: he haluavat töitä meriltä, mutta heidän työntekoansa pyritään vaikeuttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Samaan aikaan Suomen hallitus kannustaa ihmisiä työntekoon - mutta merille töihin päästäkseen merimiehen on poljettava kuntopyörää!
Ikävä kyllä merimieslääkärintarkastus ja käytännön merityö sekä totuus merimiehen merityökelpoisuudesta eivät aina kompensoi keskenään. Merimiehen terveysvaatimukset ovat osa kansainvälistä merenkulun säännöstöä, mutta vain Suomessa merimies joutuu poikkeuslupamenettelyyn ja vain Suomessa löytyvät taulukot joka sairaudesta, niiden mahdollisista vaikutuksista merityöhön, joita sitten luetaan sokeasti katsomatta ihmistä säännöstön takana.
Työt kyllä hoituvat, vaikka mitat ei olisi ihan taulukon mukaan
Merimieslääkärintarkastuksessa katsotaan tarkkaan tilastojen valossa esimerkiksi merimiesten painoa. Onko heillä liikaa lihaa luiden ympärillä vai onko liian luikku? Käytännössä ei ole koiraa karvoihin katsomista, eikä merimiestä pituuden ja painon mukaan, pitäisi merimieslääkäreitäkin ohjeistaa. Jos merimies on hieman pullea, mutta suustaan lupsakka ja tulee ravintolassa toimeen asiakkaiden kanssa, on tästä merimiehestä enemmän merille tekijäksi kuin pinna kireällä olevasta laiheliinista. Asiakaspalvelutyössä maltti on valttia. Sama pätee merillä vaadittavaan suorittavaan työhön, jota kyllä riittää: ei liiku pyykkihäkki eteenpäin kuivan kesän oravan voimilla, vaan fysiikan lait pitävät sisällään liikkeen ja massan: niitä ei pysäytä mikään.
Entä sitten laivaportaat ja nuo kirotut polvinivelet. Kyllä siinä paikat kuluvat vahvimmastakin luusta tehdyllä jätkällä, kun vuodet peräänsä ryskyttää jäänmurtajan kyydissä. Mutta onneksi on nykyteknologia ja polviniveletkin voi uusia – ja hyvin pyyhkii sen jälkeen! Ehkä jopa paremmin kuin nuorena omilla polvilla. Tämä on tosijuttu, uudet polvet ovat edessä vielä meistä monilla. Yhdenkään ihmisen meriura ei ole kaatunut tekoniveliin, matka jatkuu. Muttereita ja laivatyön oppii tekemisen ja kokemuksen avulla: vanhat konkarit ovat kullan arvoisia, ja he opettavat merille uudet osaajat tekonivelet jalassa. Suomalainen laivassa työskentelevä konemies vastaa ammattiosaamiseltaan kokonaisen teollisuuslaitoksen koneistajaa, joten mikä ettei yksi ihmiskehon koneistus käy siinä ohessa ja ole mikään ongelma: samat koneet, pumput ja alasimet sekä männät ne ovat ihmiskehossa. Höyryäkin tuuppaa.
Työterveyslaitoksessa ei ole riittävästi henkilökuntaa käsittelemään lausuntopyyntöjä
Työnteko ei kaadu välttämättä vielä merimieslääkärintarkastukseen – merimieslääkäritkin tekevät vain työtään, kiitos heille siitä, vaan viranomaisiin, eli Traficomiin.
Kun merimieslääkäri katsoo merimiehen olevan merityöhön soveltumaton, hän siis voi anoa Traficomilta dispanssia, eli simpanssia, jotta hän pääsisi merille töihin. Tällöin esiin astuvat korkeammat voimat, jotka ohjeistavat:
”Jos merimieslääkäri ei ole pitänyt sinua terveytesi osalta soveltuvana hakemaasi aluspalvelukseen, voit hakea Traficomilta poikkeuslupaa. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan:
- Merimieslääkärintodistus (alle 3kk vanha)
- Poikkeuslupaa edellyttävää sairautta koskevat sairauskertomukset, mahdollinen hoitavan lääkärin lausunto ja mahdollinen työnantajan lausunto
- Hakemuksen saavuttua Traficomiin se siirtyy asianhallintajärjestelmään käsiteltäväksi. Tämän jälkeen pyydämme laivaväen lääkärintarkastuksista annetun lain (1171/2010) mukaisesti lausuntoa Työterveyslaitokselta. Lausunnon saatuamme ratkaisemme poikkeuslupa-asian.
- Hakemukset käsittelemme saapumisjärjestyksessä. Hakemuksen käsittelyajan kokonaiskesto on arviolta noin kaksi kuukautta.”
Ongelmana siis on, että Traficom joutuu lain mukaan pyytämään lausuntoa Työterveyslaitokselta ja Työterveyslaitoksella ei ole henkilökuntaa eli merimieslääkäreitä käsittelemään lausuntopyyntöjä. Ongelma on tiedossa ja sitä on pyritty ratkaisemaan yhteistyössä Merenkulun Terveysjaoston (terveysjaostossa on myös merenkulun ammattiliitot ja varustamoiden edustajat), Traficomin ja Työterveyslaitoksen välillä.
Merimies-Unioni on ajanut voimakkaasti ja kaikin keinoin merimiesten merityöhön pääsyn helpottamista ja nopeuttamista. Nykyvauhdilla ja byrokratialla ala näivettyy.